Nuoruusikäisellä on paljon seksiin, seksuaalisuuteen, identiteettiin ja itsemäärittelyyn liittyviä tietotarpeita. Niitä luo niin kehon ja mielen kehitys itsessään kuin ympäristökin. Monenlaiset käyttäytymiseen liittyvät suorituspaineet ja ennakkoluulot ovat yleisiä.
Nuoret ovat myös aktiivisia tiedon hakijoita ja herkkiä havainnoitsijoita. Nuoret kehittyvät kukin omassa aikataulussaan ja osalla ensimmäinen kerta seksiä toisen ihmisen kanssa ajoittuu 13–15 vuoden ikään. Ihmisen kokemus omasta sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vakiintuu nuoruusiässä.
Seksuaalikasvatus keskittyy seksuaalisuuden tiedollisten, emotionaalisten, sosiaalisten, vuorovaikutteisten ja fyysisten näkökohtien oppimiseen. Tänä päivänä seksuaalikasvatuksen tavoitteena voidaan pitää sitä, että nuorilla olisi mahdollisuus hankkia ne tiedot, taidot, asenteet ja arvot, joita he tarvitsevat määrittääkseen seksuaalisuutensa ja nauttiakseen siitä fyysisesti ja emotionaalisesti, sekä yksin että suhteissa. (WHO)
Innovaation esittelemä seksuaaliopetuksen malli vastaa kokonaisvaltaisesti nuorten tietotarpeisiin – myös niihin, jotka eivät välttämättä sisälly opetussuunnitelmiin.
Tietoa on saatavilla paremmin kuin koskaan, mutta kaikki nuorten käyttämät lähteet eivät ole luotettavia tai nuorille suunnattuja. Koululta nuoret odottavat varmaa ja luotettavaa tietoa, minkä vuoksi opetuksen on vastattava nuorten tarpeisiin. On välttämätöntä, että opetus vastaa kaikkien nuorten kysymyksiin ja huomioi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Tässä toimintamallissa huomioidaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien edellytykset päivittää opetussisällöt kaikkia koskeviksi.
Mallissa lähdetään laatimaan opetusta nuorten kysymysten ja toiveiden kautta. Tietotarpeet kartoitetaan ja erityistä mielenkiintoa herättäneet teemat nostetaan opetuksen kärkeen. Oppilaat tekevät teemoja käsitteleviä tehtäviä itsestä mukavimmalta tuntuvalla tavalla: tehden videoita, sarjakuvia, runoja tai tietokilpailuja.
Osallistamalla oppilaat opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen nuoret oppivat etsimään tietoa ja saavat vastauksia kysymyksiinsä. Passiivisen seuraamisen sijaan oppilaasta tulee aktiivinen tiedon hakija ja tuottaja. Opettajan avustuksella kukin aihe sidotaan osaksi laajempaa kokonaisuutta.
