Uutinen
Arvoperusta
Jokaisella oppilaalla on oikeus onnistumiseen. Oman eläimen hoitamisessa onnistumisen näkee ja kokee, kun oma hoitoeläin tulee käsikesyksi tai reagoi hoitajan ääneen, kun häkki on siivottu. Onnistumisen kokemuksia saa myös silloin, kun oppii käsittelemään jotain uutta eläintä.
Ihmisenä olemista saa harjoitella joka päivä, kun hoitoryhmä pohtii keskinäistä työnjakoaan, setvii eläinten hoidon koulukuntakiistoja ja juhlii yhdessä pikkujouluja.
Elämän kunnioituksesta oppii kasvihuoneella vieraileva aikuinen miltei enemmän kuin lapset ja nuoret, koska heille eläimet ovat itsestäänselvästi tasaveroisia kumppaneita ihmisten kanssa.
Laaja-alaiset tavoitteet
Eläinten hoidossa painottuvat selkeimmin itsestä huolehtimisen ja arjen taidot. Eläinten hoidossa joudutaan usein miettimään, onko eläimen hyvä ja tarpeellinen sama kuin ihmisen hyvä ja tarpeellinen. Tässä sukeutuu pitkiäkin keskusteluja hyvän elämän rakentamisesta myös ihmisille. Äitejä ja isiä varmasti ilahduttaa siivouspainotteisuus eläintenhoidossa.
Työelämätaitoja ja yrittäjyyttä harjoitetaan esimerkiksi kasvattamalla taimia Kontulan taimitorille, vierailemalla Korkeasaaressa ja muissa paikoissa, joissa aina tutustutaan myös alan ammatteihin. Kerhonvetäjät saavat koulutuksen nuorisotoimelta ja he solmivat työsuhteen nuorisotoimen kanssa pitäessään kerhoja ja leirejä. Moni on avannut ensimmäisen oman tilinsä, kun työura on käynnistynyt kerhonvetäjänä.
Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen toteutuvat, kun eläintenhoitajat ovat esitelleet toimintaamme tänä syksynä päiväkotiryhmille, naapurikoulun 6.-luokkalaisille, ravintolapäivän vierailijoille ja toimittajille.
Kasvihuonetta koskevat parannukset lähtevät yleensä liikkeelle oppilaiden havaitsemista ongelmista sekä heidän toiveistaan ja ideoistaan. Välillä muuttavat kasvit, eläimet ja kokonaiset kalusteet paikasta toiseen tai päätetään uusia sääntöjä, joilla eläintenhoito paranee.
Monet eläintenhoitajat ovat tai ryhtyvät yläkoulunsa aikana kasvissyöjiksi ja pohtivat monipuolisesti eläimiin ja niiden käyttöön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Jätehuolto, jauhomatojen kasvatus ja ravintokasvien kasvatus liittyvät kaikki kestävän elämäntavan kasvatukseen. Globaalit ympäristökysymykset puhuttavat eläinten kohtaloiden kautta. Eläinten syntymät ja kuolemat kirvoittavat syvää pohdintaa elämästä.
Oppimaan oppiminen käynnistyy motivaatiosta, joka siis meillä on usein gerbiilin hoito.
Ilmiöpohjaisuus ja oppilaslähtöisyys
Ilmiöopetuksessa keskeistä on, että oppilas kokee ilmiön kiinnostavaksi itselleen. Koulussahan opetetaan aina ilmiöitä, mutta usein ne eivät avaudu oppilaalle koko laajuudessaan pääosin lukujärjestys- ja suunnitteluteknisten ongelmien vuoksi. Eläinten hoito on selkeästi ilmiö, jolla on suuri merkitys lapsille ja nuorille tietyssä kasvuvaiheessa. Yhdeksännen luokan oppilas pohti kerran hienosti, ettei voinut kuvitella 7.-luokkalaisena ikinä kyllästyvänsä eläinten hoitamiseen, mutta huomasikin ysillä, että ei enää innostunut marsustaan samalla tavalla kuin nuorempana. Sen sijaan hän sanoi, että on aivan mahtavaa pitää eläinkerhoa 1.–2.-luokkalaisille ja ohjata näitä eläintenhoidon saloihin. Näin toteutuu myös luontevasti jatkuva kasvu ja eri ikäluokkien yhteiselämä koulussa.
Oppimisen omistajuus
Olen itse mieltänyt ajatuksen omistajuudesta asioihin, joita hoidan tai joudun hoitamaan. Pidän sitä motivoitumisen kannalta keskeisenä asiana. Omistajuuteen pitää saada lupa ja toisaalta se pitää myös ottaa omiin käsiinsä. Eläimet opettavat sitä hienosti: Joudut "pyytämään" eläimeltä luvan saada se kädellesi ilman puremia, ja toisaalta saat itsenäisesti hoitaa sitä ja eläimen elämä on pääosin hoitajan käsissä. Se on huimaava tunne, jossa vastuu ja vapaus kohtaavat lapsenkin ymmärrettävällä tasolla.
Monipuolinen arviointi
Moni eläimiä hoitava oppilas on toiminnallinen oppija, jonka näytöt perinteisellä biologian tunnilla voivat olla heikotkin. Eläimiä hoitaessa ja kasvihuoneella työskennellessä hän pääsee näyttämään taitojaan. Huolellinen hoitaminen sekä kiinnostus eläimen biologiaan, perinnöllisyyden periaatteisiin ja nuorempien opastamiseen antavat hyvän mahdollisuuden arvioida tavallista monipuolisemmin.
Mielestäni on olemassa "luonnollisia" oppimisympäristöjä ja niitä pitäisi kouluopetuksessa käyttää paljon enemmän. Koulumme kasvi- ja eläintarha on sellainen. Muita vastaavia, joista itselläni on pedagogista kokemusta, ovat metsäretkeily, nuoremmille opettaminen, koulun oma pop up -ravintolapäivä sekä juhlat ja niiden suunnittelu. Kaikki tuttuja juttuja, mutta toimivat varmasti ja hinta ei päätä huimaa. Tärkein ehto on niiden pitkäjänteinen kehittäminen koulussa.
Kirsi Arino
biologian opettaja
Vesalan koulu
Tutustu eläimet opettajina -projektiin tarkemmin ja ihastele projektisivuilla olevia eläinten kuvia!