Pekka Peura

Pekka Peura

Pekka Peura on kehittänyt opetusmenetelmän nimeltä "Yksilöllisen oppimisen opetusmalli".  Opetusmallissa opettaja ei lähtökohtaisesti opeta koko luokkaryhmälle teoriaa yhteisesti, vaan oppilaat opiskelevat teorian joko itsenäisesti tai yhteisöllisesti hyödyntäen vertaistukea. Opettaja myös opettaa teoriaa, mutta pienryhmäkohtaisesti tai henkilökohtaisesti opettajan ohjausta tarvitseville oppilaille. Mitään opetus- tai oppimismallia ei rajata pois, vaan toimintaa pyritään toteuttamaan tarpeiden ja tunteiden mukaan.

Peuran vuonna 2011 perustaman Matematiikan opetuksen tulevaisuus -blogin (www.maot.fi) kautta hän jakaa materiaalia ja informaatiota opettajille opetuksen kehitykseen liittyen. Peuran perustamassa FB-ryhmässä “Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus” on tällä hetkellä jo yli 7300 opetuksen kehittämisestä kiinnostunutta opettajaa ja henkilöä.

1. Oppiminen

Miten oppilaita tulisi kannustaa oppimisessa?

Ei oppilaita tarvitse kannustaa. Kun miettii lapsia, jotka aloittavat koulun he ovat täynnä intoa ja haluavat oppia. Kyllä oppilaassa into oppia on jo syntyessä. Meidän nuoremme ovat todella innostuneita ja motivoituneita, jos sitä ei viedä heiltä pois.

Uskotko, että koulu valmistaa oppilaita tulevaisuuden työelämän tarpeisiin?

Kyllä siellä on hyviä juttuja paljonkin, jotka valmistavat oppilaita tulevaisuutta varten. Kuitenkin pääaika varsinkin yläkoulussa ja lukiossa, menee sisältöjen opiskeluun. Siinä oppimisen tyylit ovat aika pitkälti luentoihin ja tehtävien tekoon pohjautuvia, joissa päätavoitteena on vain sen sisällön osaaminen, ehkä soveltaminenkin. Jos kuitenkin mietitään, että mitä taitoja tarvitaan työelämässä ja maailmalla? Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi oma-aloitteisuus ja hyvät vuorovaikutustaidot, niitä voisi koulussa opettaa enemmän. Me opettajat ehkä laiminlyömme niiden opettamista ja oletamme näiden taitojen vain syntyvän itsestään.

2. Arviointi

Mitä arvioinnissa pitäisi muuttaa?

Minusta tuntuu, että ymmärrämme käsitteen arviointi vähän väärin. Aina, kun puhumme tai ajattelemme arviointia, meille tulee mieleen jokin arvioitava koe, kirjoitelma, essee tai muu palautettava työ. Ajatus on aina siinä, että joku auktoriteetti (opettaja yms) lukee tai tarkastaa kokeen ja antaa sen tekijälle pisteitä sekä arvosanan. Arviointi yleensä suoritetaan oppimisjakson lopuksi.

Itse pyrin muuttamaan ajatusmaailmaani ja käsitystäni sanasta arviointi siihen suuntaan, mitä opetussuunnitelmissa siitä sanotaan. Siellä arviointi enemmänkin nähdään kannustavana ja oppimista ohjaavana vuorovaikutteisena palautteena, jonka avulla pyritään kehittämään oppilaan ymmärrystä tavoitteista ja siitä, mitä hän voisi tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Osaamisen ja oppimisen arvioinnilla siis pyritään lisäämään oppijan itsetuntemusta, itseluottamusta ja opiskelutaitoja. Keskeisenä osana itse näen myös oppijoiden itsearviointitaitojen kehittämisen. 

Eli arvioinnissa opetussuunnitelman näkökulmasta ei sinänsä tarvitse muuttaa mitään, mutta yhteiskunnan tasolla (opettajat, vanhemmat, oppilaat, kaikki) meidän pitäisi ymmärtää, että oppiminen on prosessi, jossa lopputulos ei ole se kiinnostavin asia, vaan ihmisen kehittyminen oppimisprosessin aikana on asia, jota meidän soisi vaalia ja pitää merkityksellisenä.

3. Ympäristöt

Kuvaile millainen on mielestäsi innostava oppimisympäristö - fyysinen tai digitaalinen?

Hyvä oppimisympäristö on sellainen, jossa on tilaa keskustella ja jokainen voi olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Erilaisuus on hyväksyttyä kaikissa eri muodoissa, myös oppimistaidoissa. Se, että olet hyvä jossakin ei ole häpeä, mutta ei myöskään se, jos olet huono. Innostava oppimisympäristö on turvallinen paikka, jossa pääsee toteuttamaan itseään.

4. Opettaminen

Mitä muutostarpeita asettaisit opettajille?

Opettajien muutostarpeet ovat samat, kuin asettaisin ehkä koko yhteiskunnalle, ihmisille ja vanhemmille. Meillä on hyvin pinttyneitä ajatuksia opettamisessa, jotka vaikeuttavat kehitystä. Yksi hyvä, mitä kaikkien pitäisi ajatuksissa muuttaa on se, että joku opettaa, puhuu ja muut kopioi ei ehkä ole paras vaihtoehto. Moni vanhempi on ihmeissään, että jos tästä menetelmästä luovutaan - miten koulussa voi oppia?

Toinen muutostarve on arviointiin liittyvä asia. Tällä hetkellä arvioimme kaikkia samaan aikaan, kunhan he ovat samanikäisiä. Arvioinnissa ei oteta ollenkaan huomioon, että mitä on oppinut tai kuinka paljon on opiskellut jotakin aihetta ja että ihmiset ovat erilaisia. Opettajat pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että täytyy arvioida, kun siitä sitten luopuu niin  vanhemmat tulevat kysymään arvosanan perään. Olemme hyvin suorituskeskeisiä.

5. Johtaminen

Mitkä ovat suurimmat haasteet koulutusjärjestelmässä?

Lähtisin järjestelmässä miettimään miten pystyisi vapauttamaan tiukkaa struktuuria, esimerkiksi lukiossa on viisi jaksoa, jotka on tiukasti jaksotettu. Tämä luo usein aika paljon kiireen tuntua koulupäivään ja opettajat usein kokevat, että ei ole muuhun aikaa kuin sen oman sisällön opettamiseen.  Ainakin itsestä tuntuu, että kun pyrkii vapauttamaan kiirettä ja stressiä, joutuu tekemään aika paljon töitä, että saa kaiken taiteiltua kiireen keskellä. Se on suurimpia esteitä oman opettajuuden kehittämiselle.

Mitä pitäisi muuttaa koulutuspolitiikassa?

Tunnen koulutuspolitiikkaa sen verran huonosti, että en osaa suoraan sanoa mitä pitäisi muuttaa. Määrärahat ja talous ovat paljon esillä mediassa, ja ne ovat varsin poliittisia kysymyksiä. Ainoastaan toivon, että hyvällä koulujärjestelmällä, joka meillä Suomessa on olisi myös hyvä taloudellinen tuki.

6. Koulumuisto

Kerro rakkain koulumuistosi omilta kouluajoiltasi.

Ensimmäinen koulumuistoni, joka tulee mieleen on alakouluajoilta. Olin pienessä kyläkoulussa, jossa oli vain 3 opettajaa ja noin 60 oppilasta. Siellä oli aika vapaata touhuta ja temmeltää. Välitunnilla, kun pelattiin jalkapalloa ja kellot soivat, niin pelit jatkuivat. Kenelläkään ei ollut kiirettä sisälle. Se oli hauskaa.

7. Toive 100 vuodelle

Toiveita seuraavalle 100 vuodelle

Seuraavana 100 vuoden aikana toivon, että Suomen koulu siirtyisi sisältökeskeisestä oppimisesta enemmän elämäntaitoihin liittyvien aiheiden oppimiseen. Tällä hetkellä arvioidaan pääosin sisältöjen oppimista eikä taitoja juuri ollenkaan. Tulevaisuudessa, jos halutaan arvioida toista ihmistä, voisimme pohtia miten taitoja voitaisiin arvioida ja sisältö olisi vain se viitekehys missä pyöritään.