Olli Luukkainen
Luukkainen on työskennellyt laajasti sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen eri tehtävissä opettajana, erityisopettajana, opettajankouluttajana ja rehtorina sekä koulutuksen asiantuntijana ja johtajana. OAJ:n puheenjohtajana vuodesta 2010.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (www.oaj.fi) on maailman ainoa työmarkkinajärjestö, joka hoitaa opetusalan edunvalvontaa aina varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. OAJ on myös vahva koulutuspoliittinen vaikuttaja, joka vaikuttaa aktiivisesti opetusalan ja varhaiskasvatuksen säännöksiin ja kehitykseen. OAJ:n jäsenmäärä on yli 121 000.
1. Oppiminen
Uskotko, että menetelmät joilla opetamme oppilaita valmistavat heitä tulevaisuuden työelämän tarpeisiin?
Tämä on iso kysymys. Se on oikeutettu vaade, oikeutettu haaste koulutukselle, että pitää valmistaa elämään, työelämään ja yhteiskuntaan.
Itse ajattelen kuitenkin niin, että ikinä koulujärjestelmä ei voi olla niin kauas katsova ja tietää tarkkaan minkälaista työelämä on. Sitä kautta onkin tärkeintä, että oppimisen ilo, perustiedot- ja taidot sekä elämänhallinnantaidot ovat ajattomia tavoitteita, joiden pitää olla tärkeitä. Työelämä edellyttää enemmän itseohjautuvuutta, innovatiivisuutta, luovuutta, vertailua ja siihen työtapojen pitää entistäkin paremminkin ohjata.
2. Opettaminen
Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä haasteita opettajien työssä ja arjessa?
Kyllä, se on oppilasryhmien ja oppilasjoukon monimuotoistuminen. Meillä on Suomessakin tunnetuista syystä paljon maahanmuuttoa, mutta ilman sitäkin oppilaiden taustat ja heidän elämänvaiheensa ovat johtaneet siihen, että heidän tilanteensa vaihtelevat hyvinkin paljon ryhmän sisällä. Yksilöllistäminen mikä on kovin tärkeää ja hyvä tavoite on iso vaatimus opetukselle. Oppilaiden elämänpolut ovat hyvin erilaisia ja se on mielestäni suurin kysymys.
Tiedän, että maailmalla koulutuksen huippumaat kehittävät opettajien koulutusta, opettajien täydennyskoulutusta ja opettajayhteisöä kollaboratiiviseen varsin syvälle menevään yhteiseen tekemiseen. Kyllä tämä on se suunta, johon meidän pitäisi lapsia ja nuoria kasvattaa muistaen kuitenkin, että jokaisella on itsellään vastuu omasta oppimisestaan.
Miten kannustaisit opettajia kehittämään opetustaan jokapäiväisessä arjessa?
Oppilaiden iholle ja lähelle pääseminen sekä keskustelu heidän kanssaan on tärkeää. Tekniikka yms laitteet ja uusien oppimisympäristöjen rakentaminen on tärkeää, mutta se ei korvaa henkilökohtaista vuorovaikutusta. Tiedän, että opettajat ovat siinä suhteessa jossain määrin ahdistuneita, kun aikaa henkilökohtaiseen kohtaamiseen ei ole, mutta se on tärkeätä.
3. Arviointi
Mitä oppilaiden arvioinnissa tulisi muuttaa?
Arviointi on sen luonteista, arvioidaan siinä sitten oppilasta, aikuista tai vaikka urheilusuoritusta, että se suuntaa tekemistä. Etukäteen kaikkien osapuolten tulisi tietää mitä arvioidaan.
Minä pidän arvioinnin tärkeimpänä ominaisuutena kehittävää arviointia, jossa yhdessä arvioitavan henkilön kanssa, eli tässä tapauksessa opettajan ja oppilaan kesken arvioidaan, kuinka ollaan kehitytty ja sitä kautta päästään eteenpäin.
4. Ympäristöt
Miten näet digitaalisaation merkityksen opetuksessa?
Erittäin tärkeänä. OAJ ja itsekin entisenä opettajankouluttajana korostamme digitalisaation vahvaa mukaanottoa koulutukseen. Olemme siinä pahasti myöhässä, mutta nyt ei kannata pysähtyä ja jäädä tähän vaan täytyy ottaa askeleita eteenpäin. En usko, että pystymme koskaan etenemään laitekanta edellä, vaan pitäisi kaivaa sen maailman mahdollisuudet siihen oppimisen edistämiseen, monimuotoistamiseen ja yksilöllistämiseen. Se on työelämää jatkossa, ja koulun pitää antaa siihen valmiudet. Digitalisaation ymmärtäminen ja haltuunotto ovat keskeisiä kansalaistaitoja jo nyt kaikille suomalaisille.
Kuvaile millainen on mielestäsi innostava oppimisympäristö - fyysinen tai digitaalinen?
Innostava oppimisympäristö on monivirikkeinen. Siellä on kuuntelemiseen, katsomiseen, lukemiseen jopa hajujen ja kokeilemisen kautta innostavia virikkeitä. Monipuolinen, mutta hallittu ympäristö, jossa opiskelevat tietävät mistä suunnasta minkätyyppisiä virikkeitä löytyy ja se on tekniikkaa hyödyntävä.
5. Johtaminen
Mitkä ovat suurimmat haasteet koulutusjärjestelmässä?
Suomalainen koulutusjärjestelmä on erinomainen. Meillä on kivijalkabetoni kuivaa ja vahvaa, mutta viime vuosien aikana on tullut valitettavasti esimerkkejä siitä, että tasa-arvo on vaarantumassa. Meillä on ohjenuorana ollut, että riippumatta siitä millaiseen perheeseen tai mihin osaan maata syntyy niin kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittyä potenttiaalinsa ylärajoille. Nyt kuntien välillä on isoja eroja pitkälti resurssoinnista johtuen.
Suomessa keskustelemme paljon Pisasta. Onko tämä mielestäsi hyvä asia vai pitäisikö koulutusta lähestyä ja kehittää muista lähtökohdista?
Pisasta keskusteleminen on hyvää. Se on nostanut oikeastaan keskustelun koulutuksesta ja sen laadusta Suomessa parrasvaloihin. Ilman Pisamenestystä Suomessa ei varmaankaan puhuttaisi koulutuksen laadusta yhtä paljon. Selkeästi ongelmamme kuitenkin tällä hetkellä on, että olemme menestyneet Pisassa liian hyvin. Ajattelemme, että meno jatkuu hyvänä vaikka ei tehtäisi mitään, koulutuksesta leikattaisiin, resurssointia vähennettäisiin, ryhmäkoot kasvaisivat ja koulutukseen ei panostettaisi. Sehän on väärin ajateltu, kilpailijamaissa panostetaan voimakkaastikin koulutukseen, mutta se ei voi olla ainoa koulutuksen laadun mittari.
Tietysti meidän täytyy peilata koulun tuloksia tavoitteisiin joita on asetettu ja ne löytyvät opetussuunnitelmista. Siihen emme saa tyytyä. Vaan elämänhallinta, miten lapset ja nuoret voivat se on keskeinen kysymys, jota ei voida arvioida lyhyellä aikajänteellä. Se tuleekin ongelmalliseksi koulun tuloksia mitattaessa, että mikä on se aikajänne.
6. Koulumuisto
Kerro rakkain koulumuistosi omilta kouluajoiltasi
Ehkä yksi merkittävimmistä koulumuistoistani on, kun olin nykykoulun asteikolla 6-luokkalainen vuonna 1969. Itsenäisyyspäivän alla opettaja sanoi, että me pidämme suuret juhlat ja että minä laulan siellä juhlassa ”Laps Suomen ällös vaihda pois”. Se on jäänyt mieleen. Noin 10 vuotta sitten, kun väittelin lauloin saman laulun lektiossa.
7. Toive 100 vuodelle
Seuraavana 100 vuoden aikana
Seuraavan 100 vuoden aikana toivon, että suomalaista koulua kehitettäessä sen arvo edelleen vahvistuu suomalaisten kansalaisten, mutta myös poliitikkojen mielissä. Toivon, että koulutukseen oikeasti panostetaan ja turvataan, että kaikilla suomalaisilla lapsilla on mahdollisuus kehittyä oman potentiaalinsa ja kykyjensä ylärajoille.