Linda Liukas ja Jemina Lehmuskoski
Linda Liukas on lastenkirjailija, kuvittaja, ohjelmoija ja Hello Rubyn perustaja. Linda on työskennellyt teknologiakasvatuksen parissa jo ennen kuin siitä tuli suosittua. Työssään häntä inspiroivat lapset, muutos ja mielikuvitus.
Jemina Lehmuskoski tutkii Hello Rubylla leikkiä ja teknologiaa. Hän on ilmiöpohjaisen oppimisen puolestapuhuja, ja uskoo että lapsille tulisi antaa enemmän oikeita arkielämän haasteita ratkottaviksi.
1. Oppiminen
Miten näet digitaalisaation merkityksen opetuksessa?
Linda: Nämä lapset tulevat olemaan viimeisiä lapsia, jotka muistavat tietokoneen sellaisena loistavana boksina, jonka ääressä istutaan. He tulevat kasvamaan maailmaan, jossa kaikki asiat ovat tietokoneita. Yksi asia, josta olemme huolissamme on se, että jos kasvatamme vain kuluttajia eikä sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tietokoneella asioita ja käyttämään teknologiaa ongelmanratkaisuvälineenä.
Uskotko, että menetelmät joilla opetamme oppilaita valmistaa heitä tulevaisuuden työelämän tarpeisiin?
Jemina: Ei ehkä vielä ihan täysin. Keskitymme vielä paljon opettamaan asioita mutta ehkä voisimme enemmän opettaa ajattelun työkaluja. Oppilaat voisivat tse ratkoa ongelmia ja etsiä tietoa, koska se on kuitenkin kestävämpi taito tulevaisuudessa.
Linda: Yksi harjoitus, jota teemme paljon lasten kanssa on sellainen, että annamme heille tarran jossaa on ON/OFF -nappulan kuva. Sanomme heille, että nyt teillä on sellainen taito, että voitte tehdä mistä tahansa asiasta tässä huoneessa tietokoneen. Aluksi lapset ajattelevat sen olevan vaikeaa, mutta hetken päästä he jo ymmärtävät, että heistä tulee niitä aikuisia, joiden maailmassa kaikki asiat ovat tietokoneita. Meidän vastuulla on miettiä miltä se maailmaa näyttää. Ne on ihania ne super mielikuvitukselliset asiat, mitä kaikkea lapset keksivät.
2. Opettaminen
Miten kannustaisit opettajia kehittämään opetustaan jokapäiväisessä arjessa?
Linda: Minä ainakin kannustaisin opettajia olemaan uteliaita ja ehkä hieman rämäpäisiä. Kun pohditaan esimerkiksi miten opettajat ovat oppineet opettamaan tai miten ilmastonmuutos tapahtuu, ei ole mitään syytä mikseivät he voisi oppia miten tietokone toimii tai kuinka ohjelmakoodia kirjoitetaan?
Millainen kokeilu suomalaisessa koulussa pitäisi tehdä syksyllä 2016?
Linda: Haastaisin kaikki opettajat uskonnon-opettajista käsityöhön, ja liikunnan opettajista teknisentyön opettajiin miettimään miten he voisivat käyttää ohjelmointia ja teknologiaa sekä tietokonetta luomisen välineenä osana opetusta. Silloin saisimme paljon värikkäämmän opetussuunnitelman, kuin silloin kun me teknologia-alan ihmiset sitä suunnitellaan
3. Arviointi
Mitä oppilaiden arvioinnissa tulisi muuttaa?
Jemina: Ehkä se, että asioihin ei ole oikeita ja vääriä vastauksia. Asiat voivat olla tosi monimutkaisia eikä kenelläkään välttämättä ole niitä vastauksia. Silloin arviointi saattaa tuntua hieman päälle liimatulta. Jos mitattaisiinkin oppimista eikä oppimisen lopputulosta?
Linda: Yksi tärkeä esimerkki on se, että ohjelmoijat tekevät valtavasti virheitä, jotta he pääsevät oikeaan lopputulokseen. Kukaan ei ajattele hyvistä ohjelmoijista, että hei olen tosi huono tässä, kun mä jouduin katsomaan googlesta tai mä tein 8 virhettä ennen oikeaa vastausta. Ehkä koulumaailmassa on vähän erilainen lähestymistapa tähän.
4. Ympäristöt
Kuvaile millainen on mielestäsi innostava oppimisympäristö - fyysinen tai digitaalinen?
Jemina: Varmaan sellainen, että asiat liittyy toisiinsa ja asiat liittyy siihen mitä elämä koulun ulkopuolella on. Lähdetään luokkahuoneesta oikeeseen maailmaan ja katsotaan oikeita asioita.
Linda: Olemme kovasti pohtineet miten saisimme teknologiaopetuksen erilaisiin ilmiöihin esimerkiksi kierrätykseen tai marsroovereihin. Miten tekisimme kokonaisuuksia, jotka olisivat inspiroivia, kiinnostavia ja näyttäisivät, miten maailma oikeasti toimii.
5. Johtaminen
Suomessa keskustelemme paljon Pisasta. Onko tämä mielestäsi hyvä asia vai pitäisikö koulutusta lähestyä ja kehittää muista lähtökohdista?
Jemina: Ajattelen Pisasta ehkä niin, että sitä saadaan mitä mitataan. Jos keskitymme paljon pisa testeihin ja niiden mittaamiseen niin saamme lapsia, jotka ovat erittäin hyviä testeissä, mutta heiltä saattaa puuttua muita tärkeitä taitoja työelämästä.
Mikä on koulun tehtävä?
Linda: Koulun tehtävä on kasvattaa hyviä, monipuolisia ja luovia aikuisia.
6. Koulumuisto
Kerro rakkain koulumuistosi omilta kouluajoilta
Jemina: No minä aloitin koulun pienessä kansainvälisessä koulussa, jossa tehtiin ilmiöpohjaista oppimista. Ensin tutkimme miten ankan munia voisi hautoa. Rakensimme oman inkubaattorin ja haimme oikealta tilalta oikeita ankan munia. Sitten haudoimme niitä ja seurasimme valoa vasten miten ankka munan sisällä kehittyi. Osasta munista oikeasti kuoriutui pieniä ankkoja ja ne kasvoi luokkahuoneen takana pihalla. Lopulta ne vietiin koulun kokille ja me söimme ne. Siinä tuli tosi konkreettisesti opittue kiertokulku ja nähtiin käytännössä miten asioita tapahtuu. Se on jäänyt mieleen 5-6 -vuotiaana.
Linda: Mun rakkain koulumuisto on 5-luokalta. Minulla oli ihan mahtava opettaja Osmo, joka oli aivan mahtava monissa asioissa, mutta ihan surkea kuvaamataidon opettaja. Osmo pisti meidät ensimmäisillä viikoilla piirtämään jäämies Ötsejä, ja minä olin tosi raivona siitä. Menin 5-luokkalaisen itsevarmuudella sanomaan että ”tämä ei käy, haluamme parempaa kuvaamataidon opetusta”. No siihen Osmo totesi viisaudessaan, että suunnittele sitten itse parempi kuvaamataidon opetussuunnitelma. Se into, millä ryhdyin suunnittelemaan kuvaamataidon opetusta kavereilleni! Opettelimme ihmisten mittasuhteita, värioppia, suunnittelimme omat Tamacothit eli alkeellista käyttöliittymäsuunnitelmaa. Tämä antoi minulle itsevarmuutta ja minäpystyvyyden tunnetta, että osaan tämän asian, ja varmasti Osmo olisi minut siitä pelastanut jos ihan huonosti mennyt.
Se, että 5-luokkalaiselle annettiin niin paljon vastuuta ja uskottiin, että kyllä sä pystyt tämän selvittämään. Se oli ehkä paras oma koulumuistoni.
Toive 100 vuodelle
Seuraavan 100 vuoden aikana
Linda: Seuraavan 100 vuoden aikana toivon, että suomalainen koulu olisi vähän värikkäämpi, vähän villimpi ja aika paljon vinksahtaneempi.
Jemina: Seuraavan 100 vuoden aikana toivoisin, että suomalainen koulu lähtisi aidosti lapsen ajatuksista ja oppimistarpeista.