Kristiina Kumpulainen
Kristiina Kumpulainen toimii kasvatustieteen, erityisesti esi- ja alkuopetuksen professorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Hänen johtamansa tutkimusryhmä keskittyy lasten oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin tutkimukseen formaaleissa ja informaaleissa toimintaympäristöissä. Tutkimuksen ytimessä ovat lasten oppimisen ja kehityksen kulttuuriset, relationaaliset ja emotionaaliset prosessit, lasten omaehtoinen oppiminen, lasten toimijuus, osallisuus ja sisukkuus, leikki ja luovuus, sekä lapsuus ja digitalisaatio. Tutkimusryhmä toimii aktiivisesti päiväkotien, koulujen ja kulttuurilaitosten kanssa yhteiskehittäen ja tutkien uusia leikillisiä oppimisympäristöjä, näiden välineitä ja pedagogisia käytäntöjä. Tutkimus ja kehitystyö linkittyy Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Playful Learning Centerin toimintaan. Kristiina Kumpulainen tunnetaan kotimaassa ja ulkomailla leikillisenä professorina.
1. Oppiminen
Mikä on koulun tehtävä?
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, joka herättää paljon keskustelua tänä päivänä. Jos puhutaan peruskoulusta ja perusopetuksesta, niin koulun tehtävänä on tarjota kaikille lapsille yhtälaiset oikeudet ja mahdollisuudet kehittyä ja oppia, kasvaa ihmisenä, sivistyä ja tulla osaksi yhteiskuntaa ja sen vaikuttavaksi toimijaksi. Tämmöisiä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja on peruskoulun tehtävänä opettaa.
Uskotko, että menetelmät, joilla opetamme oppilaita valmistavat heitä tulevaisuuden työelämään?
Tällä hetkellä varmasti teemme hyvää työtä, ja meillä on hienoja esimerkkejä eri puolilla Suomea miltä jo tämän vuosituhannen opetus, oppimisympäristö ja sen ohjaaminen näyttää. Väittäisin, että nämä kaikki innovaatiot ja kehitystyö ei ole aivan tasaisesti levinnyt. Huomaamme oppimistulosarviointituloksissa, kuin myös erilaisissa tutkimuksissa, että ne käytänteet ja tavat miten eri kouluissa opitaan ja minkälaisia oppimisympäristöjä sieltä löytyy vaihtelevat. Tämä on ollut huolestuttava piirre. Meidän tulisi vielä enemmän kyetä hyödyntämään näitä kouluja, joissa tätä innovaatiotyötä on pystytty toteuttamaan ja tämän tyylistä opetusta ja oppimisympäristöjä rakentamaan mikä vastaa näihin meidän yhteiskunnallisiin haasteisiin ja lasten ja nuorten oppimisen ja osaamisen tarpeisiin.
Tässä teidänkin projektissa on se hienoa, että kerätään näitä hyviä esimerkkejä. Ei niinkään, että jonkun pitäisi niitä matkia vaan enemmänkin yhdessä jakaa ajatuksia, kuulumisia ja kokemuksia ja jokainen koulu voi sitten paikallisesti rakentaa heidän näköisiään oppimisympäristöjä ja oppimismahdollisuuksia.
2. Opettaminen
Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä haasteita opettajien työssä ja arjessa?
Opettajan työ ei ole irrallinen eikä sitä voida tarkastella ilman, etteikö kiinnitettäisi huomiota koulun haasteisiin laajemmin. Uudenlaiset vaatimukset, jotka liittyvät yhteiskuntaan, mitä se on se oppimisympäristö, minkälaisia menetelmiä opettajana osaan ja haluan käyttää, kuinka pystyn tukemaan tämän vuosituhannen osaamistavoitteiden saavuttamista?
Ennen kaikkea opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen luomisen tärkeys ja siihen liittyvä osaamisperusta on tosi tärketä opettajan työssä. Samoin myös verkottuminen. Opettaja ei ole enää yksin omasssa luokassaan vaan vertaisyhteistyötä luodaan yhdessä muiden opettajien, yhteiskunnan asiantuntijoiden jopa elinkeinoelämänkin kanssa. Eli opettajalta vaaditaan myös erilaisia niin asenteita, kuin taitoja ja tietoja, kuinka rakentaa ja tukea sen tyyppistä oppimista lapsilla, jotta saavutetaan tämän vuosituhannen vaatimuksia.
3. Arviointi
Mitä oppilaiden arvioinnissa tulisi muuttaa?
Olen itse perehtynyt omissa tutkimuksissa tosi paljon oppimisen arviointiin, ja kansainvälisesti käydään keskustelua, että kun oppimista arvioidaan, huomio tulisi myös kiinnittää samalla oppilaiden kykyyn hakea tietoa, kysyä neuvoa, toimia yhteisöllisesti osana ryhmiä, tuottaa tietoa kollektiivisesti, eli ei pelkästään yksin osaamiseen ajatuksena siitä, että tieto on joku yksilön omassa ajattelussa vaan oleva vaan myös sen rinnalle mitä on opittu tällaisia osaamisen taitoja meidän olisi hyvä arvioida. Miten dokumentoidaan ja arvioidaan koulun ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Nuorilla voi olla kiinnostuksen kohteita, mitä ei ehkä huomioida opetuksessa mitä tapahtuu koulun puolella, tällaisen parempi huomioiminen ja todentaminen on noussut keskiöön tutkimuksissa.
Arviointi on tärkeää oppijalle itselleen ja ennen kaikkea oppijalle kykyä seurata, muuttaa ja muokata. Puhutaan itsesäätely- ja metakognitiivisistataidoista. Tämä ennen kaikkea on taito oppijalla, joka tulisi olla hänellä itsellään, joka on yksi elämänhallinta- ja elinikäisen oppimisentaidoista. Meidän olisi hyvä määritellä mitä tarkoitamme arvioinnilla. Jos se määritellään perinteiseksi yksilösuoritukseksi ja kylmäksi testiksi niin ehkä tätä tulisi avata.
4. Ympäristöt
Kuvaile, millainen on mielestäsi innostava oppimisympäristö.
Innostava oppimisympäristö on sellainen, joka on oppijasta mielekäs. Oppimisympäristössä tulee olla tilaa erilaisille oppijoille, oppimistyyleille ja nuorille. Lisäksi heidän mielenkiinnon kohteilleen tulee olla tarttumapintaa. Ei ole olemassa yhtä innostavaa oppimisympäristöä, vaan se tulee suunnitella siten, että siihen voi tulla eri näkökulmista. Tämä on hyvin keskeistä, koska meidän yhteiskunta monikulttuuristuu. Suomessa on yhä enenevässä määrin lapsia ja nuoria, jotka edustavat eri kulttuuriryhmiä ja sitä kautta myös erilaisia arvostuksia ja näkökulmia. Inklusiivisten avointen oppimisympäristöjen rakentamisen merkitys korostuu entisestään, kun mietimme, kuinka saamme kaikki mukaan oppimaan ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Kaikkien tulee voida kokea, että oppiminen on mielekästä ja tärkeää.
Mitkä ovat mielestäsi perinteisen luokkahuoneen haasteet?
Perinteisen luokkahuoneopetuksen haasteisiin voidaan laskea se, että monesti opettaminen on täysin opettajavetoista. Tällöin oppijoilla ei ole juurikaan toimijuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia, eikä heidän ääntään kuunnella. Seurataan vain oppikirjoja sivu sivulta, ja luovuus ja mielekkyys puuttuvat. Tämäntyylistä opetusta on valitettavasti vielä niin Suomessa kuin kansainvälisissäkin kouluissa ja oppilaitoksissa. Se, kuinka me voimme auttaa ja tukea opettajia ja kouluja muuttumaan ja miettimään opetusjärjestelyjä uusiksi, on erittäin tärkeää.
5. Johtaminen
Mitkä ovat suurimmat haasteet koulutusjärjestelmässä?
Meillä on paljon haasteita, vaikka olemmekin olleet hyviä ja menestyneet kansainvälisissä opimisvertailuissa suhteessa oppimistuloksiin. Koulu on kuitenkin ehkä enemmän kriisissä kuin pitkään aikaan. Yhteiskunta muuttuu, osaamisvaatimukset muuttuvat ja muotoutuvat yhä nopeamalla tahdilla kuin aiemmin, se mitä lapsille ja nuorille opetetaan ja mitä heidän olisi syytä osata ja tietää on jatkuvan pohdinnan alla ja ennakointi tietoa tämän vuoksi tarvitaan.
Toisaalta nuorten elämä ja maailma jossa he elävät on muuttunut myös koulun ulkopuolella. Koulussa oppimisympäristöt, menetelmät, -ja tavat ja se sisältö minkä parissa lapset ja nuoret opiskelevat ei välttämättä ole heille aina innostavinta, motivoivinta ja mielekkyys voi olla nuorilta kadoksissa. Siksi opetuksen ja oppimisympristöjen kehittäminen kohti innostavaa, kiinnostavaa ja mielekästä sekä merkityksellistä oppimista on noussut keskiöön kehitystyössä ja miten koulua tulisi muuttaa. Koulua tulisi muuttaa myös niin, että sen pitäisi avautua enemmän kohti yhteiskuntaa ja koulu on osa erilaisia oppimisympäristöjä, ei irrallinen saareke vaan integroituu aktiivisesti - Koulu menee ulos ja tuo yhteiskunnan sisään.
Tällä hetkellä ei osata, tai olla riittävästi kiinnitetty huomiota kuinka luodaan luovia yhteiskunnan vaikuttajia. Eli ei pelkästään jo olemassa olevan tiedon osaajia, vaan myös sellaisia lapsia ja nuoria ja yksilöitä, jotka pystyvät luomaan opitulla tiedolla uutta.
6. Oma koulumuisto
Kerro oma rakkain koulumuistosi omilta kouluajoiltasi.
Minulle tulee paljonkin muistoja mieleen: Ahdistusmuistoja, onnistumisen kokemuksia ja tilanteita, jolloin koin, että sain vaikuttaa. Tällaiset tilanteet ovat olleet minulle todella rakkaita sekä tärkeitä myös sille, kuka koin olevani ja millaiseksi olen kasvanut. Siihen aikaan pääsi enemmänkin suunnittelemaan erilaisia tapahtumia, kuten joulujuhlia, minkä koin omalle persoonalleni hyvin merkitykselliseksi. Myös omien pelkojen ylittäminen jännittävissä tilanteissa on jäänyt hyvin mieleen. Olen itse kasvanut vahvasti musiikin parissa ja olen ollut musiikkiluokalla. Kaikki esiintymiset ja siihen liittyvät pelot sekä niiden ylittäminen niin pianon soitossa kuin laulamisessa on jäänyt vahvasti mieleen. On jännittävää huomata, että omat muistot eivät liity oppitunteihin. Sen sijaan ne ovat osa laajempaa toimintaa, mitä koulussa on ollut 70-luvulla, kun itse olen kouluja käynyt. Ahdistukset liittyvät lähinnä perinteisiin oppimistilanteisiin oppitunnin aikana.
7. Toive 100 vuodelle
Seuraavan sadan vuoden aikana toivon, että...
...koulu on osa yhteiskuntaa vielä voimakkaammin kuin aiemmin. Aktiivisessa vuorovaikutuksessa sekä oppilaiden että opettajien ääni kuullaan, ja olosuhteet kannustavat luovuuteen. Meillä on infra, toimintakulttuuri ja käytäntöjä, joissa kaikilla on hyvä oppia ja hyvä olla. Hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää, samoin vahva itsetunto niin yksilöillä kuin yhteisöllä. Usko tulevaisuuteen sekä siihen, että me pystymme pienenä kansakuntana vaikuttamaan ja luomaan tulevaisuutta. Ennen kaikkea näen yksilön ja yhteisöllisen itsetunnon todella tärkeänä sekä kyvyn luoda ja tehdä uutta.