Irmeli Halinen
Opetusneuvos Irmeli Halinen toimii opetussuunnitelmatyön päällikkönä Opetushallituksessa. Irmeli on aiemmin työskennellyt opettajana, rehtorina ja Helsingin opetuspäällikkönä. Nämä tehtävät ovat antaneet perspektiivin sekä lasten kanssa tehtävään työhön, koulun johtamiseen, ison kunnan opetuksen kehittämiseen sekä opetussuunnitelmatyön johtamiseen. Halinen on ollut 1970-luvulta lähtien mukana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä kehittämis- ja arviointihankkeissa, työskennellyt mm. Unescolle ja toiminut kouluttajana mm. Nepalissa, Intiassa, Kiinassa, Venäjällä, Karibian alueen valtioissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa sekä lukuisissa Euroopan maissa. Irmeli on kirjoittanut useita artikkeleita, joita on julkaistu sekä Suomessa että muissa maissa.
1. Oppiminen
Mikä on koulun tehtävä?
Mielestäni koulun merkitys ja tehtävä yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vahvistuvat entisestään. Koulun monista tehtävistä keskeisin on opetus- ja kasvatustehtävä. Uskon, että koulun merkitys kasvua ja oppimista tukevana hyvänä kasvuyhteisönä kasvaa, kun yhteiskuntamme moninaistuu. On tärkeää, että jokainen Suomessa asuva lapsi ja nuori voi tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön. Samalla on tärkeää tulla hyväksytyksi omana itsenään sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Opetus- ja kasvatustehtävän rinnalla on myös muita tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiskunnan tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuden turvaamiseen, sivistys- ja kulttuuritehtävään sekä tulevaisuuden rakentamiseen. Koulu omalla toiminnallaan rakentaa tulevaisuutta joka ikinen päivä, joka ikinen oppitunti.
Miten oppilaita tulisi kannustaa oppimisessa?
Oppilaiden omille ajatuksille, ideoille, kysymyksille ja tutkimuksille tulee antaa tilaa. Oppilailla tulee olla tilaa ottaa itse selvää ja oivaltaa asioita, mikä tekee oppimisesta merkityksellistä. Jokainen aikuinen tietää, että sellainen työtilanne on palkitseva, jossa on voinut työskennellä hyvässä sovussa työkavereiden kanssa ja yhdessä luoda jotain uutta. Mielestäni sama pätee oppilaisiin. Opettajan rooli on tarvittaessa tukea sekä antaa kannustavaa, ohjaavaa ja innostavaa palautetta. Opettajan tulee auttaa löytämään niitä asioita, joissa oppilas on hyvä ja tällä tavoin virittää halua kehittyä.
2. Opettaminen
Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä haasteita opettajien työssä ja arjessa tällä hetkellä?
Nostaisin esiin kaksi näkökulmaa. Ensimmäinen haaste liittyy opettajien voimavaroihin oppilaiden kohtaamisessa. Olen itsekin aiemmin toiminut opettajana, mutta uskoisin, että haaste on kasvanut entistä suuremmaksi omilta opetusajoiltani. Jotta opiskelu ja koulutyö voivat olla oppilaalle mielekkäitä ja merkityksellisiä, tarvitaan sitä, että koulussa työskentelevät aikuiset jaksavat aidosti kohdata jokaisen oppilaan yksilönä. Opettajien tulee siten kuulla, nähdä, antaa palautetta ja olla kiinnostuneita. Se vaatii valtavasti voimavaroja, joten on tärkeää huolehtia opettajien omasta jaksamisesta ja voimavaroista.
Toinen haaste liittyy opettajien keskinäiseen yhteistyöhön sekä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Taustalla ovat kaiken aikaa haasteet, jotka liittyvät oppimisympäristön laajentamiseen ja monipuolistamiseen sekä moninaisemman asiantuntemuksen saamiseen mukaan koulutyöhön. Tavoitteena on oppilaita kiinnostavan opetuksen tuottaminen sekä mahdollisuuksien avaaminen siihen, että voidaan lähteä koulusta ulos ja hyödyntää muita asiantuntijoita. Opettajien tulee siten osata avata koulutyötä koulun ulkopuolisille toimijoille, jotta yhteistyö alkaa sujua. Siinä tarvitaan johtamisen taitoja ja viestinnällisiä taitoja sekä yhteistyön koordinointia ja johtamista.
Miten kannustaisit opettajia kehittämään omaan opetustaan jokapäiväisessä arjessa?
Kaikkein yksinkertasin ja helpoin tapa olisi se, että opettajille annettaisiin tilaa ja aikaa yhteiseen keskusteluun. Kun olen itse kiertänyt eri puolilla Suomea kouluttamassa ja puhumassa opettajien kanssa, joka kerta olen ollut ihmeissäni siitä, miten hyvin opettajat syttyvät keskustelemaan. Opettajat ovat erittäin valmiita tarkastelemaan omaa työtään kriittisesti ja he tuntuvat selvästi voimaantuvan yhteisistä keskusteluista. Opettajat kaipaisivat enemmän keskusteluja, sillä ne koetaan tärkeiksi voimavarojen antajiksi.
Toinen asia on iki aikanen kysymys opettajan työajasta ja sen järjestämisestä sillä tavoin, että työaikaan sisältyy aikaa keskusteluille ja kehittämiselle. Olisi tärkeää, että eri opettajien työ voitaisiin toteuttaa eri tavoin opettajien omien vahvuuksien mukaan. Jolla kulla voi olla enemmän kehittämistehtäviä ja vähemmän opetusta, toisella taas päinvastoin. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, tarvittaisiin hyvää ja kannustavaa johtajuutta niin kuntatasolla kuin jokaisessa koulussakin.
3. Arviointi
Mitä oppilaiden arvioinnissa tulisi mielestäsi muuttaa?
Arviointi tulisi nähdä osana oppimista. Nyt puhutaan oppilaan arvioinnista, mutta fokuksen tulisi siirtyä oppimisen arviointiin. Olennaista on, että oppilas voi saada opettajalta analysoivaa ja ohjaavaa palautetta, joka auttaa oppilasta ymmärtämään omaa oppimisprosessiaan. Sen avulla oppilas ymmärtää, mitä hän tavoittelee, millä tasolla hän on nyt ja miten hän voisi päästä tavoitteeseensa paremmin. Samalla oppilas hahmottaa paremmin, milloin hän on onnistunut omassa työssään. Itse- ja vertaisarviointitaitoja tulisi kehittää nykyisestään.
Suomessa puhutaan paljon Pisasta. Onko se mielestäsi hyvä asia vai pitäisikö koulutusta lähestyä muusta näkökulmasta?
Mielestäni Suomessa ei puhuta Pisasta riittävästi. Meillä ei ole julkisessa keskustelussa riittävästi tietoa Pisan lähtökohdista, kehityksestä ja syvälle menevistä analyyseista, jotka liittyvät Pisa-arvioinneista saatuihin oppimistuloksiin. Meillä Pisaa käytetään yksinkertaisena lyömäaseena milloin mihinkin suuntaan, mikä on turhaa ja hieman tuhoisaakin. Perusopetuksen resursseja on luultavasti leikattu juuri sen takia, että on ajateltu, että meillä menee hyvin. Toisinaan kuulee sanottavan, että me hehkutamme Pisa-tuloksia. Mielestäni Suomessa niitä ei kuitenkaan ole hehkutettu turhaan. On erittäin tärkeää, että me edelleenkin pyrimme turvaamaan mahdollisimman hyvän osaamisen tason kouluissa. Osaamista ja osaamisen turvaamista tulee tarkastella muistakin lähtökohdista kuin oppimistulosten vertailun kautta. Oman näkemykseni mukaan me voimme huolehtia osaamisen tasosta vain, jos yritämme pitää huolen siitä, että opiskelu on mahdollisimman merkityksellistä oppilaalle ja että oppimiseen liittyy ihan aitoa tekemisen, oppimisen ja yhdessä löytämisen iloa.
4. Johtaminen
Mitä pitäisi mielestäsi muuttaa koulutuspolitiikassa?
Toivoisin, että koulutuspolitiikkamme olisi johdonmukaisempaa ja pitkäjänteisempää. Olen oman työni kautta pitkään seurannut sitä, että esimerkiksi jokainen ministeri tuntuu aloittavan uudelleen perusopetuksen kehittämisen. Samalla kaikki se työ, joka on tehty edellisen ministerin aikana, ikään kuin unohtuu tai niitä tuloksia ei hyödynnetä siinä määrin, kun se olisi järkevää. Olemme itse aiheuttaneet haasteellisen tilanteen, jossa nyt olemme, sillä opettajilla ei ole riittävästi osaamista, eikä kaikissa kunnissa välttämättä ole riittävästi resursseja opetuksen turvaamiseen.
Mikä on uuden opetussuunnitelman tärkein muutos verrattuna vanhaan opetussuunnitelmaan?
Siinä on kaksi näkökulmaa, joista toinen liittyy toimintakulttuuriin ja toinen opetuksen järjestämiseen. Toimintakulttuurin muutos pyrkii siihen, että jokainen koulu voisi toimia aidosti oppivana yhteisönä, jossa oppilaan rooli olisi nykyistä aktiivisempi ja keskeisempi. Sen kautta olisi tarkoitus löytää tekemisen ja oppimisen ilo.
Toinen näkökulma liittyy opetuksen järjestämiseen sillä tavalla, että entistä enemmän tehdään oppiaineiden välistä yhteistyötä. Sen saavuttamiseksi on luotu kaksi välinettä opetussuunnitelman perusteissa. Toinen on se, että tavoitteiden kuvauksessa lähdetään niin sanotun laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Laaja-alainen osaaminen on osaamista, joka on yhteistä kaikille oppiaineille. Laaja-alainen osaaminen on viety oppiaineiden tavoitteisiin siten, että jokainen oppiaine omasta tulokulmastaan palvelee laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden saavuttamista.
Toinen työväline on nimeltään monialaiset oppimiskokonaisuudet. Ensimmäistä kertaa opetussuunnitelman perusteisiin on kirjoitettu velvoite siitä, että opettajat tekevät yhteistyötä. Samalla he ottavat oppilaat mukaan ideoimaan, minkälaisia oppimiskokonaisuuksia voitaisiin luoda niin, että niissä hyödynnetään eri aineiden tietoja ja taitoja eli eri oppiaineiden osaamista. Niiden tulisi olla oppilaiden kannalta mielenkiintoisia asioita tai ilmiöitä. Ne eivät kuitenkaan aina ole ilmiön tutkimista, vaan ne voivat olla myös taiteellisia produktioita tai yhteisöprojekteja, jolloin pyritään tekemään jotain oman yhteisön hyväksi. Sen takia opetussuunnitelman perusteissa ei puhuta yhtä paljon ilmiöoppimisesta kuin julkisessa keskustelussa, vaan nimenomaan puhutaan oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä ja opetuksen eheyttämisestä. Eheyttäminen auttaa oppilaita näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuussuhteita sekä auttaa oivaltamaan, miten he voivat käyttää eri oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja sekä miten ne liittyvät heidän omaan elämäänsä.
5. Ympäristöt
Mitkä ovat mielestäsi perinteisen luokkahuoneen haasteet oppimisympäristönä?
Mitä perinteisellä luokkahuoneella oikeastaan tarkoitetaan? Jos se tarkoittaa tilaa, jossa on pulpetit peräkkäin ja jokainen oppilas istuu omassa pulpetissaan, niin ehkä sitä tulisi ajatella uudelleen. Mielestäni tarvitaan jonkinlainen tila, joka toimii oppilaille kotipesänä ja paikkana, johon aina kokoonnutaan yhteen. Tällaisesta tilasta on kuitenkin lähdettävä usein pois eli on lähdettävä ulos luokkahuoneesta koulun muihin tiloihin ja ulos koulurakennuksesta ympäröivään maailmaan. Tällöin voidaan ottaa asioista selvää ja toimia osana yhteisöä. Mielestäni perinteistä luokkahuonetta pitäisikin ajatella uudelleen.
Kuvaile, millainen on mielestäsi innostava oppimisympäristö.
Innostava oppimisympäristö on jollakin tavalla kiva oppilaiden mielestä. Siellä oppilaat kokevat, että sinne on hyvä tulla. Tällaisessa tilassa voi työskennellä monella eri tavalla, yksin tai yhdessä. Oppilas kokee, että opettajalla on hänellä aikaa ja mahdollisuuksia. Innostavassa oppimisympäristössä on välineitä, joita oppilas tarvitsee oppimiseensa. Myös koko muu maailma koulun ulkopuolella tarjoaa mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien käyttäminen kuitenkin vaatii opettajalta paljon työtä, jolloin yhteistyö toisten opettajien ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa korostuu.
6. Koulumuisto
Kerro rakkain koulumuistosi omilta kouluajoiltasi.
Ensimmäiseksi tulee mieleen tilanne tai oikeestaan kaksi tilannetta, jotka jännittävällä tavalla molemmat liittyvät kuvataiteeseen ja sen tekemiseen. Toinen on yksilötyö, josta itse olin todella ylpeä ja muistan, kun se laitettiin koulun vitriiniin. Sitä katsellessa tuli aina ylpeä ja onnellinen olo sekä tunne, että olin onnistunut siinä työssä. Toinen muisto liittyy yhdessä tehtyyn työhön. Lukion viimeisellä luokalla saimme tehdä valtavan suuren, koulun isolle päätyseinälle suunnitellun kangastyön, ja siitä tuli mielestämme tavattoman upea. Kun se ripustettiin koulun seinälle, siihen liittyi samanlainen ilon, onnistumisen ja ylpeyden tunne.
Jos saan kertoa vielä kolmannen muiston, niin se on sellainen, josta olen oppinut elämää varten kaikkein eniten. Kerran hieman kritisoin toisen oppilaan esitystä äidinkielen tunnilla ja sanoin, että en oikein ymmärtänyt siitä mitään. Silloin äidinkielen opettajani sanoi minulle, että aina vika ei ole puhujassa, jos kuulija ei ymmärrä. Sen opetuksen olen yrittänyt pitää mielessäni koko elämäni ajan, jotta aina muistaisin miettiä, olenko itse paneutunut asiaan riittävän hyvin.
7. Toive 100 vuodelle
Seuraavan sadan vuoden aikana toivon, että….
...suomalainen koululaitos vahvistuu ja kukoistaa entisestään. Kukoistaminen perustuu siihen, että osataan rakentaa sen hyvän varaan, joka on jo olemassa. Samalla osataan katsoa ympärille ja miettiä, miten maailma muuttuu ja mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Silloin osaamme tehdä ratkaisut siltä pohjalta, että osataan tehdä asiat yhdessä toisia kuunnellen.